Kissahuolia

Kesäkuu oli hyvin kiireinen ja tunteita koetteleva.

Kesäkuun alussa toinen kissamme, Suuri Metsästäjä, kiinnostui jäniksistä. Naureskelimme ikkunasta kun näimme sen juoksevan pihalla jäniksen perässä. Nauru loppui lyhyeen, kun menin pihalle ja kissa oksensi limaa ja verta. Se ei pystynyt kunnolla hengittämään, huohotti ja kakoi vain. Soitimme eläinlääkärille ja saimme ajan tunnin kuluttua. Kissa autoon ja menoksi. Koitin jutella sille koko ajan, mutta pelkäsin tosissani. Ensimmäinen ajatuksemme oli, että jänis on potkaissut Metsästäjää.

Eläinlääkärissä kissa röntgenkuvattiin. Keuhkot olivat kunnossa, mutta kurkussa oli ilmaa. Oli siis pakko nukuttaa kissa, jotta sen kurkkuun päästiin katsomaan.

Operaation jälkeen eläinlääkäri esitteli meille hämmentyneenä nyrkillistä pitkiä ruohonkorsia, jotka hän oli kaivanut kissamme nenästä. Eläinlääkäri sanoi, että kissoilla saattaa helposti joutua ruohonkorsi pehmeän kitapurjeen taakse, mutta tällaista määrää hän ei ollut ikinä nähnyt. Metsästäjä toipui hyvin ja selvisimme siis säikähdyksellä. Olessamme eläinlääkärisssä tilasimme samalla ajan hammaskiven poistoon Vanhalle Haisuhampaalle, toiselle rakkaalle kissallemme.

Viikon kuluttua matkasimme sitten toisen kissamme kanssa eläinlääkäriin. Eläinlääkärin oli pakko poistaa kissalta osa huonokuntoisista hampaista. Haisuhammas kuitenkin toipui nopeasti ja söi hyvällä ruokahalulla pehmeitä lihapaloja kastikkeessa. Haisuhampaan hengityskin tuoksui taas ihan raikkaalle.

Juhannusta suuntasimme viettämään sukuni kesämökille Hunaja, minä ja kissat. Kissat pyörivät sisällä mökissä ihmisten jaloissa ja nauttivat saamastaan huomiosta. Yön Haisuhammas nukkui serkkuni tyynyllä.

Aamuyöstä Hunaja lähti käymään pihalla ja Haisuhammas meni mukaan. Hunaja kantoi kissan kuistille, mutta Haisuhammas säntäsi takaisin ulos. Se istui kaivon kannella katselemassa Hunajaa. Hunaja ajatteli, että metsästäköön, nyt on melkein aamu ja kaikki heräävät kohta.

Kun heräsimme aamulla, ei kissaa löytynytkään. Muuten en olisi ollut huolissani, mutta tämä kissa oli maailman ihmisystävällisin otus. Se ei koskaan lähtenyt kauas ihmisistä. Lisäksi Haisuhammas oli vanha ja lähes hampaaton.

Juhannuksen aikana ryömin mökkimme alle ja kiersin kaikki lähiseudun talot. Mökin alla oli vain Tukkakoskelo poikasineen eikä kissaa löytynyt lähitaloistakaan. Odotin mökillä viisi päivää, mutta Haisuhammas ei palannut. Soitimme myös eläinsuojeluyhdistykseen ja veimme kissan kuvan lähikaupan ilmpoitustaululle.

Olen melko varma, että se on kuollut. Joko joku villimpi peto on sen tappanut tai se itse päätti mennä rauhassa kuolemaan. Kaipaamme sitä kovasti.