Ystävät saivat minut viime lauantaina houkuteltua katsomaan
Nokian liikkeen kokousta Kulttuuritalolle. Meno oli minusta yhtä aikaa sekä lievästi huvittavaa että pelottavaa.
Yhtymäköhtia rock-konsertteihin löytyi. Aluksi veisattiin puoli tuntia jotain Halleluuja-kappaletta. Kaikki seisoivat. Ihmiset tanssivat ja lauloivat mukana. Yleisö kohotetti käsiään kohti taivasta (Blondin teorian mukaan Pyhä Henki ja armolahjat imeytyvät kämmenten kauta) ja jotkut itkivät. Naiset takanamme sopottivat "Rakas Jeesus, rakas Jeesus" ja puhuivat kielillä. Eräs nainen pyörti ympäri (samaan suuntaan) minuuttitolkulla Israelin huivi viittanaan.
Itse saarna käsitteli possessiivisuffiksia ja kertoi Saulista (joka ei ainoastaan näyttänyt kuninkaalta vaan myös oli kuningas). Saulin virhe oli, ettei hän taistelun voitettuaan tehnyt kuten Jumala käski eli tappanut kaikkia imeväiset, naiset, lapset, raavaat ja lampaat mukaan lukien. Saul oli käyttänyt omaa harkintakykyään ja säästänyt parhaat karitsat ja härät. Tämä oli nähtävästi virhe. Minun oli hiukan hankala seurata puheen punaista lankaa. Lisäksi kuulin, että ne, jotka eivät ole uskossa joutuvat helvettiin. Piste.
Sitten taas laulettiin ja tanssittiin. Pitkään. Lavalla esitanssijat esittivät rytmistä taitovoimistelua liehuvien lippujen kanssa.
Ihan parasta antia kokouksessa oli armolahjavartti. Palvelijoille (kai eräänlaisia pastoreita) oli kokouksen aikana tullut näkyjä, joista he kertoivat lopuksi. Eräs näki, että pitkään kipeänä ollut oikea polvi parantui, toisen näyssä parani vasen nilkka. Usea yleisön joukosta oli kuulemma toivonut kielillä puhumisen armolahjaa. Heille luvattiin, että poistuessaan kokouksesta ja kotonaan he puhuisivat kielillä. Me emme saaneet toivomiamme kuumakatseen, parantamisen, telepatian ja lentämisen armolahjoja.
Sen sijaan luottokaveri parantui. Hänelle ei ollut viina maistunut useaan viikkoon, mutta seurojen jälkeen hän lähti ihan mielellään oluelle.
